Vartiaiset 60 vuotta

Arja Melartin

25 VUOTTA VARTIAISTEN SUKUYHDISTYKSEN TOIMINTAA

Vartiaisten Viestin kertomina välähdyksinä, koonnut Ilmari F. Vartiainen

Ensimmäisen kerran keskusteltiin yh­distyksen perustamisesta ja sen tarpeelli­suudesta sodan jälkeen 1944 tai 1945. Keskustelijoina olivat sittemmin yhdistyk­sen perustajiin kuuluneet vuorineuvos Väi­nö Vartiainen ja professorit Armas ja Ilmari Vartiainen. Samoihin aikoihin, edel­lisistä tietämättä, puhuivat asiasta myös johtajat Einari ja Ilmari F. Vartiainen. Näin oli sodan jälkeen syntynyt ajatus kerätä Vartiaiset yhteiseen piiriin. Ajatus jäi siinä vaiheessa kuitenkin toteutumatta.

Keväällä 1948 tämän kirjoittaja otti näissä merkeissä yhteyttä Väinö Vartiaiseen. Tällöin asia sai vauhtia, sillä jo seuraavalla viikolla vuorineuvos kutsui koolle asian harrastajia. Tämä tilai­suus, joka pidettiin 20.5.1948 ravintola Motin kabinetissa, oli lähtösysäys yhdis­tyk­semme toiminnalle. Neuvottelussa oli­vat vuorineuvos Vartiaisen lisäksi läsnä kouluneuvos Aarne Vartiainen, professo­rit Armas ja Ilmari Vartiainen, lääkintö­neuvos Osmo Vartiainen, johtaja Einari Vartiainen sekä tämän kirjoittaja Ilmari F. Vartiainen.

Kokouksessa keskusteltiin yhdistyksen perustamisesta. Asiaa kehittämään muo­dostettiin läsnä olevista väliaikainen toimi­kunta. Toimikunta kokoontui asian merkeissä hyvin tiiviisti, valmistellen yhdistyksen pe­rustamiseen liittyviä toimenpiteitä. Kesä­kuussa julkaistiin maan lehdistössä kierto­uutinen, jossa Vartiaisia pyydettiin ilmoit­tamaan nimensä ja osoitteensa toimikun­nalle.

Vuoden 1949 tammikuussa oli asiat saatu jo niin valmiiksi, että yhdistyksen perustava kokous voitiin kutsua koolle 26.3.1949. Väliaikaisen toi­mikunnan pu­heenjohtajana toimi professori Armas Var­tiainen ja sihteerinä tämän kirjoittaja.

Toimikunnan ehdotus otettiin kautta maan in­nostuneesti vastaan, josta Vartiais­ten Viesti kertoo seuraavasti:

“Ensimmäisen kerran kokoontuivat Var­tiaiset yhteiseen yhdistyksensä perusta­vaan kokoukseen maaliskuun 26 päivänä 1949. Kokous pidettiin Hotelli Tornin ravintolassa Helsingissä. Siinä päätettiin yksimielisesti perustaa Vartiaiset -nimi­nen sukuyhdistys yhdyssiteeksi hajallaan elä­vän suvun keskuuteen.

Kokouksessa oli läsnä 112 eri puolilta maata olevaa suvun jäsentä. Yhdistyksen perus­tamis­tilaisuudessa liittyi siihen jäseniä 125 henkilöä.

Kokouksen avasi valmistelevan toimi­kunnan puolesta sen puheenjohtaja, pro­fessori Armas Vartiainen. Puheessaan hän selosti sukuyhdistysten merkitystä ja toi­mikunnan työn vaiheita oman sukuyhdis­tyksemme perustamiseksi.

Tämän jälkeen kokouksen puheenjoh­tajaksi valittiin yksimielisesti sen avaaja ja sihteeriksi kutsut­tiin valmistelevan toimi­kunnan sihteeri, toimittaja Ilmari Vartiai­nen. Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin lehto­ri Eliel Vartiainen ja kirjapainonjohtaja Einar Wartiainen.

Yhdistyksen esimieheksi kolmeksi vuo­deksi valittiin yksimielisesti professori Ar­mas Vartiainen. Esimiehen lisäksi valittiin johtokuntaan, varsinaisiksi jäseniksi eversti Väinö Varti­ainen, rehtori Aarne Vartiainen, konsuli Osmo Vartiainen, kirjapai­nonjohtaja Ei­nar Wartiainen, ekono­mi Riitta Vartiainen ja toimittaja Il­mari Vartiainen sekä varajäseniksi apteekkari Ilmari Vartiainen, tar­kas­taja Olavi Vartiainen ja konemestari Yrjö E. Vartiainen.”

Yhdistyksen toiminta lähti vireästi käyntiin. Se pyrki toimimaan sääntö­jensä 1 ‘:n mukaisesti, jossa tode­taan, että

Yhdistyksen tarkoituksena on

• kerätä piiriinsä Vartiaisten suku
• pyrkiä selvittämään suvun historia ja vaiheet sekä tallettaa näitä koskevat tiedot jälkipolville,
• panna toimeen sukukokouksia ja retkeilyjä …..

Näiden päämäärien saavuttamisesta Viesti kirjoittaa v. 1951 mm. seuraavaa:

“Sukuyhdistyksemme, Vartiaiset ry :n sääntöjen 1 ‘:n mukaan yhdistyksen tarkoitukse­na on mm. pyrkiä selvittämään suvun historia ja vaiheet sekä tallettaa näitä koskevat tiedot jälki­pol­­vil­le. Sukumme vaiheiden tutkimista on pidettävä yhdistyksemme päätehtävänä. Tätä tarkoitusta varten onkin johtokunta päättänyt perustaa erikoisen suku tutkimusrahas­ton, johon eversti Väinö Vartiainen on lahjoittanut 10.000,-. Olemme asettaneet päämää­räksemme tä­män rahaston kartuttamisen niin suureksi. että sen varoilla voidaan palkata sopiva henkilö sukumme tutkimustyötä suorittamaan.

Tarkoitusperien toteuttamisen osalta Viesti kirjoitti 1952 tähän tapaan:

“Yhdistyksemme pyrkii kokoamaan ri­veihinsä Vartiaisen suvun kaikki jäsenet, keräämään tietoja suvun historiallisista vaiheista ja tallettamaan näitä tietoja jälki­polville. Toimintaan kuuluu myös jäsenistön keskinäisen sukuhengen vahvistaminen mm. suku­kokouksien ja yhteisten retkei­lyjen avulla.

Kuopiossa pidetyn sukukokouksen yh­teydessä oli myöskin retkeilyjä, joista saamme Viestistä lukea mm. seuraavaa:

“Niinpä täyttyikin linja-auto kauniina aamupäivänä 17.6. Kuopion kaupunginta­lon edustalla retkei­lijöistä. Mukaan tuli vielä pari henkilövaunua. Matka suunnat­tiin ensiksi Kaavin kirkolle. Välillä oli pie­ni pysähdys Riistaveden uudella ja kauniil­la hau­tausmaalla. Melalahdessa terveh­dit­tiin kauppiaana toimivaa Eero Vartiaista, joka ilahdutti matkalaisia makeilla eväillä.

Kaavin kirkolla käytiin sekä vanhalla hautausmaalla että sankarihaudoilla, missä lepää 16 Vartiaista ikiuntaan. Kaavihan onkin eräs Vartiaisten vanhoja asumasijo­ja.

Matka jatku Savon kauniiden vaara­maisemien kautta Vuotjärven rantatietä pitkin Nilsiän Pisankoskelle. Ensi pysäh­dys oli vanhassa Vartialassa, missä retke­läiset otettiin ystävällisesti vastaan ja ker­toiltiin suvun vanhoista asuma­sijoista. Nuorisoseuran talolla sitten oltiinkin puo­limatkassa. Osa retkeläisiä jäi tänne toisen osan lähtiessä nousemaan läheiselle Pisan vuorelle.

Vartiaiset kokoontuivat myös Kiuruve­delle (14.6.1952). Viesti kutsui Vartiaisia kokouk­seen seuraavaan tapaan:

“Jälleen tänäkin vuonna, juuri juhan­nuksen alla, Vartiaiset kokoontuvat yhteiseen kesä­kokouk­­seen­sa, tällä kertaa Kiuruvedelle. Jokainen aikaisemmissa su­kuparlamenteissa mukana ollut tietää, mi­ten antoisa tällainen suvun hajallaan asu­vien jäsenten keskinäinen tapaaminen on. Meillä on mieluisia muistoja Kuopiosta ja Helsingistä ja näitä verestämään sekä uusia elämyksiä saamaan saapuu varmaankin jo­kainen Vartiainen, jolla suinkin on mah­dollisuus uhrata kaksi kesäistä päivää yh­teisille pyrinnöille.

Kesäkokous pidetään kesäkuun 14-15. pnä ja näiksi päiviksi on ilmojen haltijalta tilattu erikoisen kauniit ilmat. Kesäpäivien ohjelma on tälläkin kertaa suunniteltu niin vaihtele­vaksi ja mukavaksi, että var­masti jokainen Vartiainen tuntee viihty­vänsä.

Siis tapaamiin kesällä Kiuruvedellä!”

Sukututkimus ei myöskään näinä vuo­sina unohtunut. Sukututkimusrahastoa olivat jäsenet kartuttaneet. Vuonna 1954 pystyi johtokunta rahaston avulla tuke­maan mm. opettaja Elsa Vartiaisen aineis­ton keruumatkoja. Näistä matkoista ja siellä tehdyistä havainnoista saimme Vies­tistä lukea seuraavasti:

“Keväällä 1954 sain Vartiaisen sukuyhdistyksen johtokunnalta tehtäväksi käydä tutkimassa sukuamme Kuopion ympäris­tössä olevilla seuduilla. Tarkoituksenani oli yrittää perintätietoja. Niiden löytäminen on kuitenkin tavallisesti hyvin vaikeaa, usein mahdoton­ta, ne kun helposti katoa­vat vanhan polven mukana. Nuoriso har­voin käsittää suvun historian merkitystä eikä näin ollen ymmärrä koota ja tallettaa vanhan polven kertomia hyvinkin tärkeitä ja mielenkuntoisia sukutietoja.

Yhdistyksen henkiset ja taloudelliset voimavarat keskittyivät nyt entistä enem­män suku­tutkimuksen pariin. Viesti kuvaa näitä vaiheita pääkirjoituk­sessaan antaen samalla tunnustusta Kou­luneuvos Aarne Vartiaisen ja hänen sisaren­sa opettaja Elsa Vartiaisen an­siokkaalle toimin­nalle.

“Sukuyhdistyksemme viime vuoden toi­mintakertomuksessa on mainittu, että yhdis­tyksen toiminnan tärkeimmän osan on kerto­musvuonna muodostanut suku­tutkimusaineis­ton kartuttaminen.

Tämä onkin varsin luonnollista, kun suku­yhdistyksemme sääntöjen ensimmäi­sessä py­kälässä on jo sanottu, että yhdis­tyksen tarkoi­tuksena on pyrkiä selvittä­mään suvun historia ja vaiheet sekä tallet­taa näitä koskevat tiedot jälkipolville.

Kokonaisuutena ajatellen niinkin laajan ja elinvoimaisena haarautuvan suvun kuin Vartiaisten historian selvittäminen on val­tava työ, joka vaatii sekä varoja että aikaa. Tällaiseen työhön ei toistaiseksi ole ollut mahdollisuuksia. Mutta sitäkin suurem­malla kiitollisuudella on suhtauduttava sii­hen tutkimustyöhön, johon eräät suvun jäsenet ovat muitten tehtäviensä ohella antautuneet.

Opettaja Elsa Vartiaisen ja kouluneu­vos Aarne Vartiaisen yhdessä suorittama alkutyö on varmastikin luonut jo tukevan ja virikkeitä antavan pohjan myöhemmin suoritettavalle toiminnalle Vartiaisten su­ku­yhdistyksen piirissä.

Sukututkimuksen vaiheista ja sen myön­teisestä kehityksestä saamme vuonna 1961 lukea Viestin pääkirjoituksesta mm. näin:

“On erittäin suurella mielihyvällä to­dettava, että nyt kun sukuseuramme, Var­tiaiset ry, on saamassa toimintavuosiensa tusinan täyteen, se on myös jäsentensä tutkijainnostuksen ja taloudellisen tuen voimin tuottamassa näkyvää tulosta, mus­taa valkoisella, suvun historiasta ja monita­hoisista vaiheista vuosisatojen varrella.

Sukukirja eli suvun historiallisten vai­heiden kokoomateos on parasta aikaa val­misteilla. Tämän lehden ilmestyessä käsi­kirjoitus lienee jo kokonaisuudessaan val­mis. Asia on kyllä tällaisessa yhteydessä helposti sanottu muutamalla sanalla, mutta käytännössä tuon käsikirjoituksen valmis­tuminen merkitsee sitkeätä ja pitkäaikaista uurastusta; aineiston keräämiseen on tar­vittu myös runsaasti asiantuntemusta, jota ilman ahkerinkin työ tällä alalla olisi pelk­kää ajanhukkaa.”

Seuraavana vuotena Viesti voikin ker­toa tehdyn työn eräästä merkittävästä vaiheesta ja sen tuloksesta. Vartiaisten vaiheista 1500-luvulta lähtien on ilmesty­nyt. Eräs kausi yhdistyksen toiminnassa oli saanut päätöksensä.

“Päättymässä oleva vuosi on sukuyhdis­tyksemme kannalta erittäin merkittävä. Olemme päässeet erittäin kunnioitettavaan päämäärään nyt, kun kouluneuvos Aarne Vartiaisen kirjoittama ja yhdistyksemme kustantama tutkimusteos “Vartiaisten vai­heita 1500‑luvulta lähtien” on ilmestynyt painosta. Samalla kun meillä kaikilla on syytä esittää kiitoksemme niille, jotka uutteruu­dellaan ja innostuksellaan sekä taloudelli­sen tuen muodossa ovat edesauttaneet asiaa, voimme myös ansaittua ylpeyttä tuntien todeta, että sukukirjamme on ainoa näin laaja suomenkieli­sestä suvusta laadit­tu tutkimus. Tätä jo voidaan pitää kulttuu­ritekona.”

Toistakymmentä vuotta kestänyt ak­tiivinen kausi päättyi sukukirjan ilmesty­miseen liittyviin ponnistuksiin.

Toiminnassa seurasi nyt hiljaisempi vai­he. Vartiaisten Viestin jatkuva ja säännöl­linen julkaiseminen ei ollut yhdistyksen voimavaroin enää mahdollista. Viestin 1964 ilmestynees­sä numerossa allekirjoitta­nut kirjoitti seuraavasti:

“Tärkeän sukukirjan julkaisemisen jäl­keen on toimintamme ollut jossain määrin aikaisempaa hiljaisempaa. Tämä on luon­nollista, sillä tämän tapaisen varoja ja työtä vaatineen päämäärän saavuttaminen aiheuttaa toiminnassa väliaikaisen lepo­vaiheen. Ilmiö on meille tunnettu myös omassa työssämme.

Olemme toiminnassamme saavuttaneet erään välivaiheen. Nyt tarvitaan jäsenistön piiristä uusia ajatuksia, joiden avulla johto­kunta voi tulevaa toimintaa kehittää.”

Tätä välivaihetta on nyt kestänyt lähes 10 vuotta. Toivotaan, että voimavarat ovat tällä välin kasvaneet ja saavat yhdis­tyksen toiminnassa syntymään vireyttä ja toimeliaisuutta. Tällaisesta uudesta tulemisesta enteilee tämä Viestin numero. Siitä kertoo myös keväällä järjestettävä suvun juhlakokous. Toimintamme tarvitsee herätteitä. Se tar­vitsee mukaansa nuorempien polvien ak­tiivisuutta ja heidän mukanaan nuorekas­ta ajattelua ja toimintaa.

POIMINTOJA JÄLKIMMÄISELTÄ NELJÄNNESVUOSISADALTA

Kerättynä Viesteistä ja pöytäkirjoista:

Paula Vartiainen, Kristiina Koskivaara ja Arja Melartin

Vuosikokous, johon Ilmari F. Vartiainen kirjoituksensa lopussa viittaa, pidettiin 24.5.1974 Helsingissä Kalastaja­torpalla. Samalla juhlittiin sukuyhdistyksen 25-vuotista taivalta. Koska tässä kokouksessa oli esitetty monia toivomuksia toiminnan elvyttämiseksi, ryhdyttiin 27.2.1975 perustetun työryhmän esityksen mukaisesti selvittämään, miten saataisiin Vartiaisten sukuun kuuluvat tarkemmin rekisteröityä. Lienee tämän kampanjan ansiota, että sukuseuraan alkoi liittyä uusia jäseniä, joskin tulos näkyi vuosikokousten osanottajamäärissä vasta parin vuoden kuluttua. Varsinainen harppaus tapahtui Kuopiossa 1979 pidettyjen Vartiaisten sukupäivien ja 30-vuotispäivien jälkeen. Syksyyn siirtyneessä vuosikokouksessa oli läsnä 40 suvun jäsentä, kun neljä vuotta aikaisemmin oli osanottajia ollut vain seitsemän. Suku ja sukuseu­ra koettiin taas tärkeik­si.

Professori Armas Vartiai­nen pyysi keväällä 1976 vapautus­ta esimiehen tehtävistä, joita hän oli hoitanut yhtäjak­soi­sesti 12 vuotta ja hänen tilalleen valittiin Ilmari F. Vartiai­nen, joka toimi esimiehenä vuoden 1985 syysparla­menttiin saakka.

“Vartiaisten toiminta on virkistymässä” kirjoitti Ilmari F. Vartiai­nen lehtem­me nume­rossa 1/1977 toiveikkaasti. Tämä toiveikkuus ei ollut turhaa, sen voimme todeta nyt yli 20 vuotta myöhemmin. Ilmari F. jatkaa: “Yhdistyksemme perustamisen aikoina laaditut suunnitelmat ja silloin vallinneet olosuhteet ovat monella tavalla muuttuneet. Kulunei­den vuosikymmenien tapahtumat ja niitä seuranneet ‘rikkinäisyyden vuodet’ ovat osittain vaikuttaneet myös sukuyhdistyksemme toimintaan. Juoksevat asiat on sentään pystytty hoitamaan. Vahdin vaihto on nyt lähempänä, koska nuoret ovat osittain jo mukana ja astumassa meidän vanhempien tilalle. Merkittävin näyte toiminnan kehittä­miseen tähtää­vistä suunnitelmista on kuitenkin kädessänne. Vartiaisten Viesti on muuttunut: siitä on kehittymässä säännölli­sesti ilmestyvä viestintäväline – Sukuviesti.”

Vuonna 1977 tuli uutena tuulahduksena sukuseuraan sinutte­lu. Johtokunta käsitteli asian ja totesi, että teitittely tuntuu kovin jäykältä ja vieraalta nykyaikana. Samoin käsiteltiin sääntö­uudistusehdotus. Säännöistä tehtiin entistä joustavam­mat, yhdistyksen tarkoi­tusta täsmen­nettiin hieman ja sukututkimus ja julkaisutoiminta mainittiin entistä selvemmin. Jäsenistön nimitykset muuttuivat; kanta- ja vakinainen jäsen -nimikkeet jäivät pois käytöstä ja tilalle tulivat ainais- ja vuosijäsen.

Suvun aktivoimiseksi perustettiin erilaisia toimikuntia: sukututkimustoimikunta, jonka kokoon­kutsujaksi nimettiin Arja Melartin, Ilmari F. Vartiaisen johtama julkaisutoimikunta, talous­toimikunta ja maakunnalliset aluetoimikunnat Kuopioon, Joensuuhun ja Turkuun.

Sukuviestin lokakuun numerossa kirjoitti Viestin toimitussihteeri Heimo Vartiainen suunnitellusta sukuyhteisöjen yhteis­toi­min­nas­ta. Siinä tarjottiin julkaisutoimintayhteistyötä muille sukuyhdistyksille. Ajatus oli tietenkin Ilmari F. Vartiaisen.

Uusittu­jen sääntöjen mukaan pidettiin vuosiko­kous syksyllä 1978. Yh­dis­tyk­sen ensim­mäi­sik­si kunni­ajä­senik­si kutsuttiin siellä professo­riveljekset Armas ja Ilmari A. Vartiai­nen ja pormes­tari Väinö Wartiai­nen.

Tässä kokouksessa päätettiin, että Vartiaiset ry liittyy jäseneksi perusteilla olevaan Sukuyhtei­söjen tuki -nimiseen kannatusyhdistyk­seen ja päätettiin luovuttaa Sukuviestin kustannus­oikeudet em. kannatusyhdistykselle. Osakemerkinnän jälkeen Vartiaiset ry oli kuitenkin Sukuviesti Oy:n suurin osakkeenomistaja.

Vartiaisten sukupäivät ja 30-vuotisjuhla pidettiin Kuopiossa 30.6 .- 1.7.1979. Tällöin tutustut­tiin mm. Vartiaisten asuma-alueisiin.

Vartiaiset ry:n uudet säännöt hyväksyttiin yhdistysrekisterissä 23.7.1979. Hallituk­sen kokouksessa 10.11.1979 päätettiin tutkia sukutunnuksen toteutusvaihtoehtoja. Työ tilattiin heraldikko Olof Erikssonilta, hallitus hyväksyi kokouksessaan 16.2.1980 hänen suunnitte­lemansa heraldisesti tyylipuhtaan kuvion suvun tunnukseksi ja sen käyttö vahvis­tet­tiin 19.4.19­8­0. Ilmari F. Vartiai­nen kirjoitti: “Suku­puu poistuu ja vartijat tulevat. Hyväksyt­ty sukutun­nus jää nyt yhteisöm­me ja sukumme viralliseksi tunnuksek­si, joten yli 30 vuotta sitten Sano­main latomon vanhas­ta, vuosisadan vaihteen kirjasin­kirjasta löy­detty ‘Sukupuu’ voidaan laskea arvokkaa­seen vanhuuden lepoon.”

Vuoden 1980 alussa Vartiaisten sukuyhdistyksessä oli 350 jäsentä, joista 125 oli ainaisjäseni­ä. Näihin aikoihin alettiin selvittää ja kartoittaa Vartiaisten eri sukuhaaroja.

Ensim­mäi­set sukutun­nus­vii­rit (pöytästan­daarit) tilattiin tammi­kuussa 1981 ja ensim­mäinen – toistai­seksi myös ainoa – sukutun­nuksen pohjalta suunniteltu ex libris (kirjan­omistajan merkki) lahjoitet­­tiin Ilmari F. Vartiaiselle hänen täyttäessään 70 vuotta 1982.

Tuusniemellä pidetyillä sukupäivillä 11.7.1982 ideoitiin muisto­kivihank­e ja valittiin paikallinen asiantuntijatoimikunta (Lauri, Antero ja Olavi Vartiai­nen sekä Matti Heikki­nen) keskustelemaan asias­ta Kaavin kunnan ja seurakunnan kanssa. Tämä muisto­ki­vi, Vartiais­ten Vaellus­ki­vi, toteutui kuitenkin vasta 1995.

Perustettiin uudelleen sukututkimus­rahasto edesauttamaan sukututkimusta ja sukukir­jo­jen julkai­sua. Yhdistyksen vuosiko­kouk­ses­sa Kalasta­ja­tor­palla 30.10.19­82 valittiin neljän­nek­si kunni­ajä­se­neksi Riitta Hellman os. Vartiai­nen Helsin­gis­tä.

Sukuhaaroittain toteutettava Vartiaisten Vaiheita -julkaisusarja päätettiin aloittaa Riista­veden Niilo Ollinpoika Vartiaisen jälkeläisistä. Nide saatiin valmiiksi ja painatettiin alkuvuodesta 1985.

Vuoden 1983 vuosikokouksessa keskusteltiin jäsenmaksuperiaatteista ja todettiin, että ns. perhejäsenmaksu on mahdollista toteuttaa vasta seuraavalla toimintakaudella.

Vartiaiset ry:n 35-vuotisjuhlaa vietettiin vuosikokouksen yhteydessä 17.11.1984 Kalastaja­torpalla Helsingissä. Suvun kunniajäsen Armas Vartiainen ja esimies Ilmari F. Vartiainen esittivät välähdyksiä toimintavuosien varrelta.

FM Terhi Nallinmaa-Luoto selvitti Kaavin Retuisilla eläneen Paavo Juhonpoika Vartiai­sen (k. 13.10.1746) jälkeläisiä. Ensimmäinen osa selvityksestä julkaistiin Vartiais­ten Viestissä 2/85, jossa myös kerrottiin, että tästä sukuhaa­rasta valmistuu seuraava Vartiais­ten Vaiheita, nide II.

Dosentti Anneli Mäkelä tutki voudintileistä 1500-luvulla Jääski-Äyräpää alueella eläneitä Vartiai­sia. Hän piti myös aiheesta esitelmän sukupäi­villä Kuopiossa 13. – 14.7.198­5.

Vuosiko­kouk­sessa 1985 päätettiin tarkistaa sään­töjen 6 ja 17 ‘ sanamuoto (hallituksen jä­sen­­määrän ja ainaisjäsenten kohdalta). Esimie­heksi valittiin arkkitehti Henrik Wartiainen ja kunniajäseneksi kutsuttiin Ilmari F. Vartiainen.

Hallituksen tueksi päätettiin perustaa sukuneuvosto, jonka ensimmäinen kokous pidettiin Helsin­gissä Hotelli Marskissa 25.10.1986 ennen vuosikokouksen alkua. Suku­neuvostossa oli “eri puolilta maata olevia suvun jäseniä, jotka ovat haluk­kai­ta ja kykene­viä avustamaan sukuseuraa pääsemään yhteyteen alueensa ja sukuhaaransa Vartiaisten kanssa ja jotka olivat valmiit neuvoillaan edistämään sukuseuran toimintaa”.

Vuosikokouksessa 8.10.1988 saatiin vihdoin kauan vireillä ollut ruokakuntakohtainen jäsenmaksu voimaan. Samalla se päätettiin nosta 65 markasta 100 markkaan.

Syysparlamentissa 7.10.1989 esimieheksi valittiin Osmo O.E. Vartiainen. Näin toteutui Henrik Wartiaisen “ennustama” nopeampi kierto esimiehissä. Osmo kirjoitti: “Yhdistyk­sellämme on ollut ilo ja suuri etuoikeus aikaisempina vuosina saada pitkäjän­teinen, lähes elämäntyön luotoinen työpanos kauko­katseisilta esimiehiltä — nyt meiltä kaikilta sekä hallituksen että rivijäseniltä odotetaan aikaisempaa enemmän.”

Vuodesta 1990 alkaen ilmestyi Vartiaisten Viesti jälleen itsenäisenä lehtenä, neljä numeroa vuodessa. Päätoimittajana toimi edelleen Ilmari F. Vartiainen. Vartiaisten Vaiheita II Kaavin Retuisen Paavo ja Juho Vartiaisen jälkeläiset valmistui.

Hallitus päätti kokouksessaan 21.11.1990, että otetaan yhteyttä alan ammattilaiseen isännänvii­rin suunnitte­lemiseksi. Viirin suunnitteli sukutunnuksen tekijän, edesmenneen Olof Erikssonin puoliso Salme Eriks­son, itsekin tunnettu heraldikko. Näin myyntituot­teet lisääntyivät kirjoista, pöytä­standaarista, sukukorusta ja kirjeensulkijamerkeistä näyttävään isännän­vii­riin.

Vuonna 1991 siirtyi Vartiaiset ry osittain tietokoneaikaan. Sukututkimuksessa voitiin ottaa käyttöön sukututkimusohjelma, joka tosin myö­hemmin vaihdettiin paremmin toimivaan. Koe­käyt­tä­­jä­nä ohjelmille ja sukutietojen pääasiallisena tallentajana on ollut lehden nykyinen toimi­tus­sihteeri Martti Vartiai­nen.

Samana vuonna esimies Osmo Vartiainen keksi slogan -kilpai­lun. Siinä haettiin tunnus­lausetta sukuseu­ralle. Voittajaksi selvisi äänestyk­sessä eräs Osmon omista ehdotuk­sista, nykyisinkin käytössä oleva “Vartiaisten Viesti – yhteys sukuumme”.

FM Terhi Nallinmaa-Luoto teki lisätutkimuksia Kaavin Retuinen nro 2 sukuhaarasta Nuutti Vartiai­sen rahoitta­essa projektin. Jäsenre­kisteri siirrettiin Martti Vartiaisen tietoko­neelle ja lehden teossa siirryttiin numerosta 4/1991 alkaen lehden toimituksen omaan tietoko­nela­dontaa, jolloin myös aineiston taitto tehdään itse.

Kesäkokouksessa heinäkuussa 1992 Vartiaiset ry osallistui Tuusniemellä itäsuoma­laisten sukujen tapaamiseen ja juhlakulkueeseen. Tässä kokouksessa kutsuttiin sukuseuran kuuden­neksi kunnia­jäseneksi Henrik Wartiainen.

Syksyllä 1993 vaihtui taas esimies. Ohjaksiin tarttui eversti Antti Vartiainen. Esimie­hen tehtävistä pois­jää­vä Osmo O. E. Vartiainen kirjoitti Viestissä 4/1993: “Neljän vuoden esimies­kau­teni nyt päät­tyessä on ehkä aiheellista tuoda muutama ajatus ja näkemys menneistä vuosista, joihin voitaneen lukea nyt myös allekirjoittaneen hallitus­jäsenyys vuodesta 1979 lähtien ja yhdistyksemme jäsenyys sen perustavasta kokoukses­ta eli 1949 alkaen. Esimies­kauteni ensimmäiseltä vuodelta muistuu mieleeni erään sukuumme kuuluvan nuoren miehen halu ostaa pöytäviirimme itselleen. Kuulin, että hän oli lähdössä Yhdysvaltoihin kouluttaakseen itsensä lentäjän ammattiin ja asettuakseen asumaan sinne, ainakin aluksi poikamiehenä. Halusi nähdä asuntonsa pöydällä merkin suvustaan ja muistutuksen omista juuristaan. Lienee niin, että kun on riittävän kaukana, niin asioiden olennainen tärkeys nähdään selvemmin kuin läheistensä joukossa eläen.”

Sukujuhla pidettiin 10. – 11.6.1995, Täyssinän rauhan 400-vuotisjuhlavuonna Kaavilla ja Juan­koskella ja muistoki­vi, Vartiais­ten Vaelluskivi, paljastettiin Kaavin kirkko­puis­tos­sa. Kiven on suunnitel­lut arkkitehti Henrik Wartiainen. Paljastuspu­heen piti esimies Antti Vartiai­nen.

Syyspar­la­mentissa 29.10.1995 Ilmari J. Wartiainen lahjoitti sukuseu­ralle vuosien uurastuksena syntyneen kirjansa käsikirjoituksen. Sukukirjasarjan osa Vartiais­ten Vaiheita III, Kaavin Jyrinlahden Antti Vartiaisen jälkeläiset ilmestyi.

Vuosikokouksessa 27.10.1996 kutsuttiin kunniajäseneksi Osmo O.E. Vartiainen. Arkkitehti Kai Wartiaisen aiheena “työnsä ääressä” oli ekologinen rakentaminen.

Kesäjuhla 9. – 10.8.1997 pidettiin Pieksämäellä samalla, kun osallistuttiin Sukuseurojen Keskus­liiton järjestämään sukuharrastajatapaamiseen Leppävirralla.

Vuosikokouksessa 18.10.1997 lakkautettiin sukuneuvoston toiminta. “Työnsä ääressä” sarjassa kertoi eversti Ahti Vartiainen ajastaan Kyproksella, jossa hän toimi rauhanturvajoukkojen komenta­jana prikaatikenraalin vakanssilla.

Vartiaiset ry:n 50-vuotisjuhla vietettiin Kuopiossa 17. – 18.7.1999. Sukuseuran historiikki julkistettiin ja kunniajäseniksi kutsuttiin Arja Melartin Helsingistä, Olavi Vartiainen Pisankoskelta ja Lauri Vartiainen Tuusniemeltä. Työnsä ääressä oli rehtori Perttu Vartiainen Joensuun yliopistosta aiheena “Tyhjeneekö Itä-Suomi?”

Vuosikokous ja syysparlamentti pidettiin Helsingissä 30.10.1999. Vartiaisia työnsä ääressä esi­telmän piti valtiot. tri Juhana Vartiainen Palkansaajien tutkimuslaitoksesta.

Yhdistys luopui v. 1999 Sukuviesti Oy:n osakkeista ja sai vastineeksi vapaakappaleina 90 Sukuviestin vuosikertaa. Vartiaisten Vaiheita IV ilmestyi. Se käsittelee Nilsiässä syntyneiden Pekka ja Olli Vartiaisen jälkeläisiä.

Syysparlamentissa 28.10.2000 kertoi Katri Vartiainen työstään sairaalapastorina Lahdessa: “Työ on rikasta, välillä raskasta, mutta rakasta.”

Kesäjuhla pidettiin Iisalmen Runnilla 14.-15.7.2001. Työnsä ääressä oli Heikki Vartiainen, HUS-HYKS osaston ylilääkäri ja oikeuspsykiatri, kertoen oikeuspsykiatrin työstä. Vartiaisten Vaiheita V, joka käsittelee Kaavin Siikajärvellä syntyneen Lauri Vartiaisen jälkeläisiä eli ns. Kiuruveden sukuhaara oli valmistunut. Kirjan esittelyn jälkeen Antti Vartiainen julkisti Vartiaisille sävelletyn fanfaarin, jonka säveltäjä on Tomi Oskari Vartiainen. Kunniajäseneksi kutsuttiin Karri Vartiainen. Sukuseuran jäsenet kävivät jättämässä kukkatervehdyksen runonlaulaja Antti Vartiaisen muistomerkille Kiuruvedelle.

Syysparlamentti ja vuosikokous pidettiin 27.10.2001 Helsingissä. Työnsä ääressä kertoi Turun koulutusyksikön lehtori Pekka Vartiainen Humanistisen ammattikorkeakoulun toiminnasta.

Vartiaisten kesäjuhla 19.-20.7.2003 Joensuussa. Ohjelmassa mm. perinteinen esitelmä, professori Veijo Saloheimo kertoi Pohjois-Karjalan asutuksesta.